Apua miten nopeeta aika menee. Oon ollut Kiinassa jo 4 viikkoa. Huomenna saan ekan vieraan Suomesta ja toivottavasti paljon Fazerin suklaata.. :) Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään pääsiäistä, on täällä hautojenlakaisupäivä. Nimi kuvaa hyvin juhlan ideaa. Silloin muistetaan vainajia, käydään haudoilla ja viedään sinne paperista rahaa ym. tuotteita, jotka sitten poltetaan. 

Ajattelin kirjotella nyt muutamasta huomiosta, jotka olen täällä oleskellessani tehnyt. Kuvituksena tekstissä on ihania kukkasia, joita näkyy päivä päivältä enemmän. 

             

En tosin tiedä mitä tästä kirjoittamisesta tulee, kun se tuntuu teknisten ongelmien vuoksi olevan vähän hankalaa, mutta katsotaan. 

Ensinnäkin, tiedoksi kaikille, kuten jo otsikko kuuluu: vihreäteepehmis ei ole hyvää. Luulen tosin, ettei kauhean moni muuta olettanutkaan? Kuljeskelin pari viikkoa sitten jollain hutong-alueella (hutongeista voin kertoa lisää joskus toiste) ja kiinnitin huomiota vastaantulijoihin, joista usealla oli vihreä pehmis kädessä. Nam, pistaasipehmistä! No ei ihan ollu. En tiiä miksi ees erehdyin kuvittelemaan sitä siksi. Teen makua on täällä monissa herkuissa, jugurteissa jne. Tee teenä minun mielestä! 

              

Kehuin aikaisemmin sitä, miten kaikki täällä ovat uskomattoman ystävällisiä. On kuitenkin ollut hassua huomata, millaisia kuumapäitä monet kiinalaiset ovat. Jos nyt näin yleistetään. Jo lentokoneessa tunnelma kiinalaisen lentoemännän ja muutaman matkustajan välillä kiristyi, mistä seurasi kovaa huutoa. Puistossa vartija ja joukko sekalaista sakkia ottivat yhteen. Tavallisesti Suomessa näkee kuvaa, jossa vartija retuuttaa känniläistä tai vastaavaa, mutta täällä se oli vartija, jota muilutettiin. Tällä viikolla myös keski-ikäinen pariskunta (otaksun) juoksi raivoissaan kampuksella, kun ilmeisesti oli tullut jotakin sanaharkkaa. Vastaavaa kuulin jonkun nähneen keskellä autotietä.

Ärsyttävintä täällä on skootterit, sähkömopot, kevarit ym. Mitkään ohjeet tai säännöt ei tunnu skoottereita koskevan. Sähkömopoja ei edes kuule, mistä normaalisti olisin kiitollinen, mutta kun täällä sellainen voi paahtaa täyttä vauhtia mistä suunnasta tahansa. Ja etuilu on sitten aivan oma lajinsa. Moni tietää käsitteen kiinalaisesta jonosta, jossa valtava ihmisvyyhti tunkee joka suuntaan niin, ettei lopulta kukaan liikuu minnekään. Mutta vaikka jonossa olisi tasan kaksi ihmistä, niin ei ole tavatonta että joku kiilaa eteen IHAN POKKANA. Ja sitten sitä vielä palvellaan eikä sanota, että anteeksi hän taisi olla ekana. Saatana. Kyynärpäät ja murhaava katse on täällä kovassa käytössä.

                   

Puistot on täällä ihan mahtavia ja niitä on yllättävän paljon. Kivaa, että "luontoon" on mahdollista päästä näin suurkaupugin ja sen saasteiden keskellä. Parasta puistoissa on kuitenkin siellä puuhastelevat ihmiset. Kansa jumppaa, pelaa, soittaa, tanssii, taijii ja häärii selfiekepit ojossa. Kun aamulla kävelen kampuksen pikkupuistikon läpi koululle, on siellä jo reipas senioriryhmä voimistelemassa mailat ja pallot käsissään. Tänään oltiin opiskelijoiden kanssa kevätretkellä kirsikkapuupuistossa. Harmi, että sää vielä aamupäivästä oli tosi kylmä ja sateinen, mutta tosi kaunista siellä oli joka tapauksessa.

           

 

Toivottavasti sää suosii ja saastelukemat pysyy matalina nyt tulevina päivinä. Tarkoitus on Juhan saavuttua aloittaa kunnon turistihärdelli. En ole oikeastaan käynyt vielä tutustumassa nähtävyyksiin, kun arvelin säästää niitä näitä vierailuja varten. Huomenna on 2 tuntia töitä ja seuraavan kerran vasta ensi keskiviikkona, jihuu :) Hyvää pääsiäistä Suomeen!

 

        

Moromoro!

Näin se vaan on eka viikko jo melkein mennyt ja oikein hyvin kaiken lisäksi. Maanantaina pääsin muuttamaan siihen asuntoon, jota sunnuntaina kävin katsomassa ja johon miellyin. Yliopisto on jaettu kahteen osaan, itä- ja länsi-kampukseen, ja mun asunto on länsi-kampuksen takana. Suomessa haaveilin korkealle muuttamisesta, mutta nyt sain tyytyä neljänteen kerrokseen. Vaan eipä se mittään, parvekenäkymät ovat nyttenkin upeat ja ne olivat myös ratkaisevana tekijänä asunnon valinnassa. Asunnossa on yhteensä reilut 100 m2 ja mun lisäksi 4-5 asukasta. Muuttaessani luulin asuvani kolmen kiinalaisen kämppiksen kanssa, mutta sitten luku nousi neljään ja nyt mahdollisesti viiteen. Paha sanoa. Kanssa-asujat vaikuttavat varsin ystävällisiltä (kuten kaikki täällä) ja harmittomilta. 

Tässä näitä parvekenäkymiä yöllä, aamulla ja päivällä. Iltaisin, n. klo 19 tuolla puistossa kajahtaa soimaan iloinen kiinalainen pilipalimusiikki. Luulin ensin sen olevan joku iltasoitto, mutta eilen huomasin, että kyseessä onkin tanssiryhmän harjoitukset. Kun parvekkeelta katsoo oikealle, näkyy vuoristo (ei kuvassa) ja vuoriston edessä vuosina 2004-2005 maailman suurimman ostoskeskuksen titteliä kantanut pytinki Golden Resources New Yansha Mall, leikkisästi myös The Great Mall of China.  

Tässä meikän huonetta, yhteinen ruokailutila, toimistokulmaus sekä the parveke, joka on ihanan suuri, lämmin, katettu ja valoisa. 

Kun nyt asuntoa esitellään, niin koen tärkeäksi kodin pienten yksityiskohtien esille tuomisen. Huoneeni seiniä koristavat ihastuttavat vaaleanpunaiset ja -liilat rinkulat. Edellinen asukas on myös luonut asuntoon persoonallisen ilmeen liimaamalla kuvissa näkyvät moussy ja  be myself by moussy tarrat oveen ja seinään. Valokatkaisijan cool-sexy-be myself -tarraa en muistanut kuvata. 

Muuton ja asuntoon asettumisen lisäksi olen tehnyt kovasti töitä. Olen siis Cimon harjoittelussa Beijing foreign studies universityssä, jossa 24 onnekasta opiskelijaa opiskelee suomen kieltä pääaineenaan. Opinnot kestävät 4 vuotta, minkä jälkeen valmistutaan kandiksi. BFSU:ssa on 3 suomen opettajaa, kaksi kiinalaista ja yksi suomalainen. Kiinalaiset opettavat suomea kiinaksi ja suomalainen pääosin suomeksi, englanti on apukielenä. Minun on tarkoitus olla mukana suomalaisen opettajan tunneilla, yhteensä siis 10 tuntia viikossa. Suomalainen opettaja joutui vielä tämän viikon olemaan Suomessa, joten pääsin heti tositoimiin ja opettamaan itsekseni. Ensimmäiset 3 päivää ovat olleet todella intensiivisiä, mutta voi herttinen miten mahtavia opiskelijat ovat! Jo nyt tuntuu vaikelta ajatella sitä, kun joudun kesäkuun lopussa lähtemään ja sanomaan niille heipat :( Opiskelijat ovat myös tarjonneet apua erinäisissä kiinan kielen taitoa vaativissa asioissa, esitelleet mulle kampusta, hommanneet mulle yliopiston kortin ja ekana päivänä ne vei mut lounaalle. Että näin sitä vaan on ope lahjottavissa eheheh... 

Mä olin ennakkoon kuullut Pekingistä, että se olisi aika ruma. Väite ei ainakaan tämän ensimmäisen viikon aikana ole pitänyt paikkaansa. Sää on ollut uskomaton, aurinko on paistanut siniseltä taivaalta joka päivä ja saastelukematkin ovat pysyneet kohtuullisina. Musta on aina kiva konkreettisesti hahmottaa se alue, missä oleilen, joten olen tällä viikolla tehnyt kävellen tutkimusretkiä eripuolille asuinaluettani (hyvin laaja käsite). Kävelyetäisyydellä on mm. yksi Pekingin seitsemästä suuresta puistosta, Zizhuyuan, jossa eilen kävin juoksentelemassa. Liikenteeseenkin alan jo tottua ja olen tehnyt monta vaativaa tienylitystä. Kun ohjaajani saapuu kaupunkiin, niin saan saan käyttööni myös entisen harjoittelijan pyörän. Onks hei noloo käyttää pyöräilykypärää, jos ei kelleen muulla, edes skootteristeilla, ole? Saako täältä edes kypäriä??

 

 

No moi taas. Oon ahkera blogaaja, kun ei ole muutakaan tekemistä. Ihana huomata oma some-addiktiuden aste, kun kaikki sivut ja sovellukset, joita tavallisesti käyttää, toimii nyt pirun hitaasti. Jos jotain tulen tän kevään aikana oppimaan, niin se ei ole kiinan kieli vaan pitkäjänteisyys (ja ehkä sen oppimisen jälkeen voisi oppia myös kieltä, mutta en usko 4 kuukauden riittävän ihan kaikkeen). 

Aamulla kirjottelin sieltä kahvilasta ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Ensinnä tapasin suomen ope Eevan jälleen. Mentiin kahville yliopiston vieressä olevaan kivaan leipomokahvilaan, JOSSA KAHVILISTA ON ENGLANNIKSI. Keskusteltiin Eevan kanssa ensi viikon tunneista. Mun ohjaajahan on vielä ensi viikon Suomessa, joten pääsen heti alkuunsa opettamaan itsenäisesti. Huomenna käyn esittäytymässä opiskelijoille ja keskiviikosta eteenpäin mulla on omia tunteja. Jännittävää!

Kahvittelua seurasi vierailu asunnonvälitystoimistossa. Eeva hoiti puhumisen, minä hymyilyn. Selattiin ekaksi netissä eri kämppiä ja sitten lähdettiin katsomaan neljää vaihtoehtoa. Avualiaat asuntovälittäjät kuskasi meitä skoottereilla, harmillisesti eivät tarjonneet mahdollisuutta kypärään. 

Kaksi kämppää oli kampuksella ja ne molemmat oli ok. Eka oli oikeestaan tosi kiva, mutta peräännyin kalliin hinnan takia. Kolmannessa vaihtoehdossa tarjolla oli 3 kiinalaista mieskämppistä ja Eeva oli sitä mieltä, ettei mun pidä ottaa sitä, heh. Huone oli sinällään ihan siisti, mutta muuten oli vähä nuhjuista ja asuntoa vastapäätä oleva kämppä näytti epämääräiseltä. Vaihtoehdoista viimeinen olikin sitten paras, ja jollei mikään mee mönkään, mulla on huomenna uus koti :) Oon etevä bloggari myös siinä mielessä, etten paljasta kaikkea vielä vaan pidän teitä jännityksessä ja kerron asunnosta lisää sitten, kun/jos olen asettunut taloksi. 

Napsin myös pari kuvaa tänään.

Kiinassa nettikauppa on kuulemma huikean suosittua, ja näin se toimii. Siitä vaan oma paketti matkaan. En ymmärrä. 

Arvot on hyvä pitää mielessä.

Tänään oli ihana sää! Aamulla puhuin vielä saasteverhosta, mutta iltapäivään mennessä pohjoistuuli oli puhaltanut ne tiehensä ja oli oikein selkeää. Lämpimimmillään kai +15 ja oikkeen sininen taivas. Tuo tie tossa on kehä kolmonen, jonka varrella yliopisto sijaitsee. 

Eilispäivässä oli koettelemuksia jo tarpeeksi, niin en vielä uskaltautunut ravintolaan, vaan tyydyin kuppinuudeleihin. Tänään olin superrohkea ja tilasin ensimmäisen ravintola-annokseni, riisiä ja jotain. Oli hyvää.

Näkymä hotellin ikkunasta eilen. 

Mä palaan seuraavaksi sitten asuntoesittelyn kera, toivottavasti. Ja kerron ainakin miltä yliopisto vaikutti. 

Moi! Siis huhhuh mikä menestyskierre meneillään. Onnistuin ensin löytämään lähimmän metroaseman, sit kahvilan (luulin jo että pitäs mennä kfc:lle), tilaamaan kahvin (okei paikallisen tytön avustuksella..), löytämään wifin salasanan ja nyt pystyn päivittää tätä blogia mitä ilmeisimmin! Wow! 

Vaan olipahan pitkä reissu tänne. Mun kätevä suora lento lähti lopulta 5 tuntia myöhässä ja tuo odotusaika istuttiin koneessa. Pekingin kentällä oli myös miellyttävät maahantulovelvollisuudet, ihan jäätävä jono ja 2 virkailijaa iskemässä leimoja passeihin. Seuraavaksi etsin taksin ja kysyin puhuuko se englantia. Vastasi "little", ja siihenpä se jäikin. Näytin sille mun osotelapun ja pääsin sinne minne pitikin, eli yliopiston portille. Aikamoinen liikenne oli kyllä. Ei sillä että olis ollu jotenkin kreisiä, vaan ihan se autojen määrä oli hämmästyttävä. Taksi liikkui aina metrin kerrallaan. 

Pälötin hetken siinä portilla ja sitten toinen kiinalaisista suomen opeista, Eeva, tuli mua vastaan. Se auttoi mua hankkimaan liittymän ja opasti varaamalleen hotellille. Mulla on nyt 2 yöksi huone ihan yliopiston läheltä, Home Innistä, about 35 e/yö. Tosi siisti hotelli, en takuulla ois osannu itekseni varata. Voimakas röökin katku siellä on, mut se ei paljoo painanut siinä vaiheessa kun eilen pääsin pehkuihin. Nukuin about 18-10 ja nyt siis olen täällä kahvilassa ja tarkotus oli tutustua naapurustoon. Yliopiston alue vaikuttaa melko rauhalliselta? Mukavan lyhyt matka metrolle. Ja uskon että kaikki tarvittava löytyy läheltä. Sää on ok, siinä +10 kieppeillä ja aurinko pilkahtelee saasteverhon läpi :--) 

Hyvä fiilis on :) Viestittelin mun ohjaajan kanssa eilen näistä erinäisistä käänteistä matkan varrella ja se kirjoitti "mitä on elämä ilman seikkailua??!". Niinpä. <3